|
Kära finska och svenska vänner.
Först ett hjärtligt tack för att DELFI tagit initiativ till det mycket intressanta seminarium som hölls på Hanaholmen den 17-19 augusti 2007 på temat ” Vad gör vi med klassiker i dag?” med underrubriken i paneldebatten ”Har du läst fröken Julie? – Ja, jag såg filmen”.
Låt mig först berätta lite om DELS, ”De litterära sällskapens samarbetsorganisation”. Den litterära sällskapsrörelsen i Sverige har utvecklats till en verklig folkrörelse med många aktiva eldsjälar. Mer än 100 litterära sällskap, som har cirka 40.000 enskilda medlemmar, är anslutna till DELS, som bildades 1990.
Huvudsyftet med DELS är att samla de litterära sällskapen för att främja intresset för och bilda opinion för satsningar på skönlitteraturen och speciellt den klassiska. Vi arrangerar seminarier, deltar i bokmässor och ger ut olika skrifter. Ett viktigt medium för oss är vår tidskrift ”Parnass”.
Tyvärr måste vi konstatera att försäljningen av klassisk litteratur kontinuerligt gått ner i Sverige. Biblioteken bekräftar ett minskat intresse för skönlitteratur och inte minst för klassikerna. Många konstaterar att litteraturen har en svag ställning i den svenska skolan.
I Sverige fördes förra året en intensiv debatt om en så kallad litterär kanon. Det vore en överdrift att påstå att man var överens om behovet av en sådan, men det vore kanske också konstigt om så skulle vara fallet. Bakgrunden till debatten var att folkpartiriksdagsledamoten Cecilia Wikström sommaren 2006 väckte förslaget att vi skulle ha en litterär kanon i Sverige. Hon motiverade sitt förslag på följande sätt: ”För att vi tillsammans ska kunna skapa en framtid för vårt land och för vårt folk – att minska segregationen, minska utanförskapet, och göra oss till ett folk som har ett gemensamt mål.”
Debatten om en kanon kom att kretsa dels kring behovet av en sådan och dels, och inte minst, om vilka böcker som i så fall skulle ingå i denna och vem som skulle bestämma urvalet. Debatten rann så småningom ut i sanden och tystnade. Oavsett vad man tycker om en kanon är det viktigt att vi för en offentlig debatt om hur vi skall kunna öka intresset för litteraturen och inte minst våra klassiker.
En undersökning som gjorts vid Göteborgs universitet om våra medievanor visar att antalet nya kanaler ökat väsentligt. Man utnyttjar i allt större utsträckning andra medier än boken som successivt trängts undan.
Även om jag är den förste att beklaga det minskade intresset för skönlitteraturen tror jag det är viktigt att vi inte ställer olika medier emot varandra. Det
måste vara möjligt att de skilda medierna skall kunna komplettera varandra utan att det sker en ”förflackning” på litteraturens bekostnad. Det kan till och med vara så att andra medier skall kunna utgöra en inkörsport till ett ökat litteraturintresse. Jag har en känsla av att för en del personer med tidigare begränsade litteraturkontakter kan till exempel en film eller ett skådespel väcka till liv ett intresse att läsa boken bakom filmen eller teaterföreställningen.
Hur som helst är det viktigt att de litterära sällskapen på olika sätt fortsätter sitt arbete med att försöka öka intresset för våra klassiker. Det kan ske på olika sätt och det gäller inte minst att få de ansvariga myndigheterna att inse betydelsen av att vi vårdar vårt klassikerarv. Här i Sverige diskuterar regeringen att dra in stödet till ”En bok för alla” och även reducera stödet för översättning av våra klassiker. Här har DELS protesterat tillsammans med en del andra kulturinstitutioner och personer. Vi är inom DELS optimistiska och tror och hoppas att det latenta intresset för våra klassiker skall kunna väckas inte minst genom våra entusiastiska litterära sällskap, en i alla avseenden vital folkrörelse.
Än en gång tack DELFI för ett fantastiskt program och mottagande på Hanaholmen. Det blir inte lätt för oss att leva upp till motsvarande standard när vi skall stå som värdar för motsvarande seminarium i Stockholm hösten 2009. Men vi lovar att försöka göra vårt allra bästa.
Med bästa hälsningar
Bo Malmsten
Ordförande
Rakkaat suomalaiset ja ruotsalaiset ystävät
Ensin sydämellinen kiitos Nimikoille hyvin kiinnostavasta Hanasaaren seminaarista, joka pidettiin 17.—19. elokuuta 2007 ja jossa oli teemana ”Mitä teemme klassikoilla tänään?”
sekä alaotsikkona paneelikeskustelussa ”Oletko lukenut Neiti Julien? — Kyllä, näin filmin”.
Kerron ensin vähän DELSistä (De litterära sällskapens samarbetsorganisation, ”Kirjallisten seurojen yhteistyöorganisaatio”). Kirjallisuusseurojen yhteistyö on kehittynyt Ruotsissa oikeaksi kansanliikkeeksi, jolla on monta aktiivista tulisielua. Enemmän kuin sata kirjallista seuraa, joilla on noin 40 000 yksittäistä jäsentä, on liittynyt DELSiin, joka perustettiin 1990.
Päätarkoituksena DELSissä on kerätä kirjallisuusseurat edistämään kiinnostusta ja mielipiteenmuodostusta kaunokirjallisuuteen panostamisessa ja erityisesti klassikkoihin. Järjestämme seminaareja, osallistumme kirjamessuihin ja annamme lausuntoja. Tärkeä mediamme on aikakauslehtemme Parnass.
Valitettavasti on meidän todettava, että klassisen kirjallisuuden myynti vähenee jatkuvasti Ruotsissa. Kirjastot vahvistavat vähentyneen kiinnostuksen kaunokirjallisuuteen ja varsinkin klassikkoihin. Monet ovat havainneet, että kirjallisuudella on heikko asema Ruotsin kouluissa.
Ruotsissa käytiin viime vuonna intensiivinen debatti niin kutsutusta kirjallisesta kaanonista.
Olisi liioittelua väittää, että sen tarpeesta olisi oltu yksimielisiä, mutta olisi ehkä myös kummallista, jos niin olisi ollut. Taustana debattiin oli, että kansanpuolueen eduskunnan jäsen Cecilia Wikström ehdotti kesällä 2006, että Ruotsissa pitäisi olla kirjallinen kaanon. Hän perusteli ehdotustaan seuraavasti: ”Jotta voimme yhdessä luoda tulevaisuuden maallemme ja kansallemme — vähentää segregaatiota, vähentää ulkopuolisuutta ja tulla kansaksi, jolla on yhteinen päämäärä.”
Debatti kaanonista kiertyi osittain sen tarpeen ympärille ja osittain, eikä suinkaan vähiten,
sen ympärille, mitkä kirjat siihen kuuluisivat ja ketkä päättäisivät valinnan. Debatti laantui vähitellen ja lakkasi kokonaan. Riippumatta siitä, pitääkö kaanonista, on tärkeää, että käymme julkista debattia siitä, kuinka lisäämme kiinnostusta kirjallisuuteen ja erityisesti klassikkoihimme.
Tutkimus, joka tehtiin Göteborgin yliopistossa mediatottumuksistamme, näyttää, että uusien kanavien käyttö on lisääntynyt olennaisesti. Yhä suuremmassa määrin hyödynnetään muita medioita kuin kirjaa, jota jatkuvasti tungetaan syrjään.
Vaikka olenkin ensimmäisenä valittamassa kaunokirjallisuuden vähentyneestä harrastuksesta, uskon, että on tärkeää, että emme aseta eri medioita toisiaan vastaan. Täytyy olla mahdollista, että eri mediat voivat täydentää toisiaan ilman että tapahtuu kirjallisuuden kustannuksella. Voi olla jopa niin, että muut mediat tulevat portiksi lisääntyvälle kirjallisuudenharrastukselle. Minulla on tunne, että esim. kirjaan perustuva filmi tai näytelmä voivat herättää henkiin kiinnostuksen lukea kirja.
Oli asia miten tahansa, on tärkeää, että kirjallisuusseurat jatkavat eri tavoin työtään yrittäessään lisätä kiinnostusta klassikkoihimme. Sen tulee tapahtua eri tavoin ja vastuulliset viranomaiset on saatava tajuamaan klassikkoperintömme merkitys. Ruotsissa hallitus kaavailee lakkauttaa tuen ”Kirja kaikille” ja vähentää tukea klassikkojen kääntämisestä. Tässä DELS on protestoinut yhdessä muiden kulttuurilaitosten ja henkilöiden kanssa. Olemme DELSissa optimistisia, uskomme ja toivomme, että latentti kiinnostus klassikkoihimme herätetään entusiastisten kirjallisuusseurojemme ja kaikin tavoin vitaalisen kansanliikkeemme kautta.
Vielä kerran kiitos Nimikoille fantastisesta ohjelmasta ja vastaanotosta Hanasaaressa. Ei ole helppoa tuottaa vastaava taso, kun olemme isäntinä vastaavaan seminaariin Tukholmassa syksyllä 2009. Mutta lupaamme, että yritämme parhaamme.
Parhain terveisin
Bo Malmsten
Puheenjohtaja
Käännös: Katri Sarmavuori
|
