Perustettu 2006

Kotipaikka Helsinki

Jäsenmäärä 45

 "Parvi pystynokkaisia ja takkutukkaisia
lapsienkeleitä melskasi pilvien villahuovissa,
keitti hunajanekkuja ja viskeli toisiaan ruusuilla
ja kullatuilla omenoilla.", 

(Sadusta Soittoniekka ja taikapuu/Kaarina Helakisa 1968)

KAARINA HELAKISA

22.6.1946-20.4.1998

Kaarina Helakisan viimeistä leposijaa Hartolan hautausmaalla suojaavat pihlaja ja ikivanhat männyt. Hautakiven teksti kertoo, että Suomen tuotteliaimpiin ja arvostetuimpiin kuuluva lastenkirjailija kuoli vain 51-vuoden ikäisenä, elämänkokemukseltaan parhaassa iässä. Hän ehti kuitenkin julkaista lähes 30 teosta ja sen lisäksi tv-filmejä, kuunnelmia ja näytelmiä.

Kaarina Helakisa on syntynyt Helsingissä pankinjohtajaisä Laurin ja hammaslääkäriäiti Marjatan perheeseen. Hänen elämänsä liittyy kuitenkin vahvasti Päijät-Hämeeseen ja Hartolaan. Koulunsa hän kävi Heinolassa suorittaen ylioppilastutkinnon Heinolan yhteislyseossa v. 1965.

Kerrotaan, että Kaarina Helakisalle tärkeä paikka oli hänen mummolansa Hartolassa. Ruskealan talossa lähellä kirkonkylää asui isoäiti Aino Ruskeala. Juuri isoäiti lempinimeltään Mami oli Kaarina Helakisalle eli Murulle läheinen henkilö, joka tutustutti hänet hurjiin satuseikkailuihin. Satujen lisäksi luettiin kirjaa Seitsemän Veljestä, jossa oli tarinoita mm. kalveasta immestä. Tytöstä tuli utelias, niin että hän oppi lukutaidon hyvin nuorena ja kirjoitustaidon jo 5-vuotiaana. Hän kirjoitti 12-vuotiaana romaanin orpotyttö Tiinasta. Kaarina Helakisaa pidettiin ihmelapsena ja hän voittikin WSOY:n tunnustuspalkinnon suuresta satukilpailusta 15-vuotiaana. Hänen esikoisteoksensa julkaistiin kirjailijan ollessa 18-vuotias eli hänen abiturienttivuotenaan.

Kaarina Helakisan vanhemmat hankkivat jo 1950-luvulla kesämökin Hartolasta Rautaveden rannalta. Siellä perhe vietti kesälomaansa. Myöhemmin kesämökki jäi Kaarina Helakisan omistukseen. Mökin alkuaikoina sijainti oli hyvin rauhallinen. Siihen aikaan kesämökkejä ei ollut montakaan Rautaveden rannoilla. Mökin alla liplattivat Rautaveden aallot ja ilta-aurinko valaisi terassilla istujaa. Naapurirannasta kuului korkeintaan meidän uimassa ja ongella olleiden lasten iloinen metelöinti. Kaarina Helakisa kertoo Hartolasta haastattelussa 1983: ” Olen täällä omalla kotikonnullani, tästä kylästä tunnen jokaisen maantien mutkan ja järven poukaman.”

Helakisa kertoo Etelä-Suomen Sanomissa 1965 kirjallisen uransa alkuvuosista. Haastattelu tehtiin hänen kotonaan Jyrängönvirran rannassa Heinolassa:

"Kirjoitan lapsille ja he näkevät asiat hiukan erilailla kuin aikuiset. Sadussa kaikki asiat muuttuvat sadunomaisiksi, niissä pitää olla sadun henki. Kyllä minun kirjassani Jumala vatkaa suklaavaahtoa ja roiskuttaa siitä suuria ihania kokkareita taivaalle, Neitsytmaria paistaa joulupipareita ja luistelee punaisilla luistimilla kynttilämetsässä ja velho hykertelee tyytyväisenä käsiään ja arvelee olevansa velhoksi hyvin onnistunut ja poikkeuksellisen etevä, varsinkin kamaluuden taidossa, mutta sellainen kaikki on sadussa mahdollista. Satu on sanoja, värejä, liikettä, muotoja ja musiikkia ja siinä pitää olla henki, joka saa sen elämään - ei satu voi pysyä pelkissä tosiasioissa.
Kyllä minä silti myönnän olevani etsijä ja epäilijäkin. En yksinkertaisesti voi alistua ilman muuta valmiisiin mielipiteisiin ja uskomuksiin. Minun pitää niitä ensin pohtia ja epäillä. Vaikka usein päädynkin samaan mihin muutkin, se on joka tapauksessa oma punnittu mielipiteeni ja uskomukseni."

Kaarina Helakisan nimen alla hautakivessä on nimi: Lauri Pietari Johannes. Kivi kertoo surullisesta tapahtumasta, Pietari kuoli 10 kuukauden ikäisenä. Kaarina-äiti kirjoitti kirjan Pietari ja susi, jonka omisti oman pienen Pietarinsa muistolle. Se on kirjailijan mukaan tarina eräästä lapsesta monille aikuisille ja lapsille. Kuvittelin, että luettuani kirjan voisin kuvailla sitä. Olin väärässä, en pysty tavoittamaan tunnelmaa, joka kirjasta välittyy muutoin kuin käyttämällä Kaarina Helakisan omia sanoja. Luen siis katkelman kirjasta Pietari ja susi.

-------------------------------------

Tämä kirja on tuonut ja tuo lohdutusta monen perheen suruun, toivoa lapsensa menettäneiden vanhempien toivottomuuteen.

Helakisan tuotannossa on mukana avoimesti hänen omat tunteensa, elämänsä ja perheensä. Hänen tekstinsä on juuri siksi henkilökohtaista ja monitasoista luettavaa, sanoja lapsille ja aikuisille.

Hartolassa on huomioitu sukujuuriltaan hartolalaista kirjailijaa mm seuraavasti: Hartolan opistolla oli kesällä 1995 sivistyslautakunnan ja opiston yhteistyönä järjestämä perinteinen kirjallisuusseminaari lastenkirjallisuuden merkeissä teemalla ”ihmelapsi”. Seminaarin esitelmöitsijänä oli Kaarina Helakisa. Tämän lisäksi Maila Talvio –salongissa oli kesällä 2000  Kaarina Helakisan satukuvitusnäyttely. Esillä olivat satukirjakuvitukset lähinnä prinsessasatujen osalta.

Olemme kiitollisia, että Kaarina Helakisa –seura on tuonut Kaarina Helakisan  kirjojen kannet ja kirjaimet näyttelyn paikkakunnallemme.  Toivon, että myös tulevaisuudessa muistamme ylpeydellä hartolalaista syntyperää olevia kirjailijoitamme kuten mm.  Helakisaa.

Luen lopuksi satuvalikoiman Pilviäidin perilliset nimisadun päätösrunon, jota pidetään kirjailijan viimeisenä tervehdyksenä lukijoilleen:

Tuli minulle lähdön aika, muutin maihin etäisiin.

Vaan on tulevaisuus meidän, jotka unelmiin uskottiin.

Irja Niilahti

Puhe Hartolan näyttelyn avajaisissa 21.6.2007

Kaarina Helakisa -seura ry:n hallitus toimintakaudella 2008

Puheenjohtaja Leena Linhola

Hallitus

• Sihteeri Anneli Kankare
• Riikka Käkelä-Rantalainen
• Katri Sarmavuori
• Merja Somiska

Varajäsenet

• Kaija Haapalinna-Lintinen
• Matias Käkelä

Kaarina Helakisa -seura ry:n perustava kokous oli maanataina 5.6.2006 Helsingissä.

 Yhdistyksen tarkoituksena on:

• Kaarina Helakisan henkilöön ja tuotantoon kohdistuvan mielenkiinnon ja harrastuksen herättäminen ja edistäminen sekä Kaarina Helakisan elämään ja teoksiin liittyvien yhteyksien ja muun aineiston kokoaminen ja vaaliminen.
• Lastenkirjallisuuteen, erityisesti satuihin ja lastenrunoihin, kohdistuvan luku- ja kirjoitusharrastuksen edistäminen.
• Lastenkirjallisuuden, erityisesti Kaarina Helakisan tuotantoon, liittyvän tutkimuksen edistäminen ja sen tunnetuksi tekeminen.

Jäsenyys astuu voimaan, kun jäsenmaksu on maksettu seuran pankkitilille ja seuran hallitus on hyväksynyt jäsenanomuksen.  Jäseneksi ilmottautuneille lähetetään perustavan kokouksen pöytäkirja sekä pankkiyhteystieto.

Kaarina Helakisa-seuralta voi tilata paperinukkea (yllä) tai korttia (alla).

Paperinukkearkin koko on A3 ja kortti A5. Kortin etupuolella on sama kuva kuin yllä.

Tilaamaan pääset klikkaamalla jompaa kumpaa kuvaa.

Kaarina Helakisa (1946 - 1998)

Tuotanto

• Kaarina Helakisan satukirja, 1964
  sadut Olipakerran ja Senpituinense, Savilintu Emma, Pohvääri, Suklaapilvet, Karja-Maarina, Pikku Et, Tuuliin tähystäjä, Kamala velho, Vihreä neekeripoika, Rautamies ja kyyhkyritari, Sanna ja pieni enkeli, Magdaleena kynttilämetsässä, Sanaton laulaja, Tähtikuningatar 
• Taikapuu, 1968
  sadut Soittoniekka ja taikapuu, Maailman viimeisen keijukaisen automatka, Nukke-enkeli, Rebekka ja paperinukke, Lohikäärme Esregius ja kultapaitainen poika, Satu sinisestä hevosesta, Omenalapsi, Noitamainen juhannusjuhla, Tonttuenkeli, Prinssi ja keppihevonen, Kultainen joulu 
• Schiivoavat serafit, 1968
• Ihmeellinen lintukauppias, 1970
• Teemu ja saapasjalkahevonen, 1970
• Elli-Velli-Karamelli, 1973, kuvitus Katriina Viljamaa-Rissanen 
• Hassu sirkus, 1973
• Salakissat, 1973
• Ystäväni metsänväki, 1975
• Kultalinnun kylä, 1976
• Posetiivi, 1976
• Saima Harmaja - legenda jo eläessään, 1977
• Ainakin miljoona sinistä kissaa, 1978, kuvitus Jori Svärd
• Antti Pantti Neliskantti matkalla maan ääriin, 1979, kuvitus Jori Svärd
• Olena ja Vassuska, 1979
• Pallero, 1979
• Kellokukkakello, 1981, kuvitus Seija Juva
• Aarrematka Aakkosmaahan, 1981, 1982
• Pietari ja susi, 1982, kuvitus Saara Tikka
• Kuninkaantyttären siivet, 1982
  sadut Satu Vaaleanpunaisesta Valtakunnasta, Sinitukkainen tyttö,Puu, Salapoliisisatu, Yhdeksän kultapäistä prinssiä, Poika joka rakasti kauneutta liikaa, Kuninkaantyttären siivet, Rubiinisydän, Todellisen prinsessan vaiheet, Tarina ukosta, akasta ja kultaisesta linnusta, Legenda paperienkelistä, Pietarin legenda
• Lumottu ruusu, 1983, kuvitus Matti Kota
• Pikku Joonas, 1984
• Tilkkutarinoita, 1984, kuvitus Hilkka Säynäjärvi
  runot Mummon tilkkuvakasta, Taikatorvi eli tarina lentävästä soittoniekasta, Pöllö. Sadut Ukko, akka ja omenapuu, Kolmehassua harakkaa, Ihmeellinen maalari
• Into, parrakas vauva, 1985, kuvitus Pekka Vuori
• Lasilinna, 1986
  sadut Lasilinna, Mies, joka halusi nhdä koko maailman, Kulkusenkivien kerääjä, Linnut, Kun kissa tahtoi leijonaksi, Onnen suosikki, Runoilijat, Kuinka Mona Lisa maalataan, Legenda Valosta, Piparkakkutalo, Rouva murhe, Pegasusten lajista
• Laps' Suomen, 1987 (Kaari Utrion ja Maikki Harjanteen kanssa) Kuvasuunnittelu Kai Linnilä
• Annan seitsemän elämää, 1987
• Aurinkokettu, 1988, kuvitus Anita Rausti
• Annan ja Matiaksen laulut, (Kaarina Helakisan lastenrunot vuosilta 1968-1988), 1988
• Kukonkerääjä; Taivaskissa, 1988, juvitus Eeva Hakkarainen
• Pilviäidin perilliset (Satuja vuosilta 1959-1989), 1989
  Sadut Pilviäidin perilliset, Olipakerran ja Senpituinense, Koira Kim, Savilintu Emma, Kolme hassua harakkaa, Ukko, akka ja omenapuu, Satu sinisestä harakasta, Noitamainen juhannusjuhla, Kamala velho, Lohikäärme Egregius ja kultapaitainen poika, Prinssi ja keppihevonen, Pikku Et, Karja-Maarina, Elli-Velli-Karamelle, Nukke-enkeli, Pohjaväri, Suklaapilvet, Vihreä neekeripoika, Ihmeellinen maalari, Sanaton laulaja, Soittoniekka ja taikapuu, Maailman viimeisen keijukaisen automatka, Rautamies ja kyyhkyritari, Tuuliin tähystäjä, Sanna ja pieni enkeli, Kultainen joulu, Tonttuenkeli, Magdaleena kynttilämtsässä, Tähtikuningatar, Omenalapsi, Kellokukkakello, Lumottu ruusu
• Rebekka ja vapaus, 1990
• Koska vasta syödään, 1990 (Reijo Käkelän kanssa)
• Metkuttajat, 1991
• Lumikki Valkoinen, 1992
• Naisen paikka, 1993
• James Bondén ja kultainen ritsa, 1993
• James Bondén ja kuuhullut, 1994
• Suomen lasten Runotar,1994 (toimittaja)
• James Bondén ja kummitusmuseo
• Suuri dinoryöstö, 1997
• Aapelus - aakkosloruja ja hassuja satuja, 1998
• Prinsessan siivet, 1999
• Suomen lasten juhlakirja, 1999 (Leena Lumpeen ja Raili Mikkasen kanssa)

Suomennoksia

• Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu, 1970
• Astrid Lindgren: Katto-Kassinen, 1971
• Richard Scarry: Iloinen ilmakirja, 1973
• Astrid Lindgren: Veljeni Leijonanmieli, 1974
• C.S. Lewis: Hopeinen tuoli, 1976
• C.S. Lewis: Hevonen ja poika, 1977
• C.S. Lewis: Narnian viimeinen taistelu, 1979

Viimeaikaisia kirjoituksia

• Tirkkonen, Tuomas. 2006. Sadunkertojan tarina elää. Kaarina Helakisan tuore nimikkoseura muisti kirjailijan 60-vuotisjuhlaa. Itä-Häme 23.6.2006
• Sarmavuori, Katri. 2006. Lastenkirjallisuudelle oma seura. Aikakauskirja Äidinkielen opetustiede 35, 137-147.
• Sarmavuori, Katri. 2006. Kaarina Helakisan satujen viehätys. Tyyris Tyllerö 4/2006, 58-63

Kuninkaantyttären siivet Lahden kaupunginteatterissa

Lahden kaupunginteatterissa sai ensi-iltansa 19.10.2007 Kaarina Helakisan kirjaan perustuva näytelmä

Kuninkaantyttären siivet

Omaperäinen satu kasvusta ja uskalluksesta Toivottuna lisänä aivan perheen pienimmille teatterin Aino-näyttämölle valmistuu Kaarina Helakisan satuun perustuva kaunis tarina erilaisuuden hyväksymisestä. Mitä valtakunnassa tapahtuu, kun kuninkaan tyttärelle kasvaa siivet ja hän alkaa käyttäytyä hävettävän sopimattomasti? Tarinan on sovittanut näytelmäksi samannimisen lastenkirjan pohjalta Maarit Pyökäri.

Ohjaus: Maarit Pyökäri Lavastus ja valosuunnittelu: Tiina Hauta-aho Rooleissa: Marjatta Kangas, Lotta Lindroos, Marja-Liisa Nisula ja Kaarina Turunen.  ENSI-ILTA AINO-NÄYTTÄMÖLLÄ 19.10.2007 ESITYKSEN KESTO noin 40 min. Ei väliaikaa  KAIKKI LIPUT 5 e. Suositellaan 3-6 -vuotiaille.

Kaarina Helakisa -seuira ry  luovutti 19.6.2008 Kaarinan kummipäiväkodissa, Vantussa, uuden runokirjan "Niille joilla on nauravat korvat".

Kuvat Eija Nurminen / Lähilehti

Sairaalakoulujen oppilaiden kirjallisuus ja draama –hanke

Sairaalakoulun oppilailla kokeillaan aluksi Jorvissa kirjallisuus- ja draamatunteja Kaarina Helakisan satujen ja runojen pohjalta. Opettajana toimii KM Leena Linhola avustajanaan

Eeva Harju. Satu luetaan, siitä keskustellaan ja työstetään tehtäviä, jotka ovat lasta innostavia ja hyödyllisiä. Hänelle tarjotaan vaihtoehtoisia tehtäviä. Niistä kertyy lapselle

oma työsalkku. Tehtävät ovat kieltä kehittäviä, luku- ja kirjoitustaitoa harjaannuttavia. Lapsella on luovaa lukemista ja kirjoittamista. Tekstejä käsitellään prosessilukemista ja

-kirjoittamista käyttäen. Eri lukemisstrategioita kokeillaan ja kehitetään uusia. Toimintaan integroidaan taideterapiaa.

Nukketeatterihankkeessa satu dramatisoidaan ja sitä esitetään sairaalan potilaille ja henkilökunnalle.

Aineistosta työstetään opetusmateriaalia, jota voidaan käyttää muissakin sairaalakouluissa.

Kokeilusta tehdään tutkimusraportti, joka julkaistaan Aikakauskirjassa Äidinkielen opetustiede.

Sirpa Kivilaakson väitöskirja Anni Swanin satusymbolismistä

Tarkasteltavina ovat yhdeksän romanttis-symbolistista satua. Ne ovat Veli ja sisar (1917), Ihmekukka (1905), Marjaanan helmikruunu (1912),Aaltojen salaisuus (1901), Jääkukka (1905), Tyttö ja kuolema (1917), Merenkuningatar ja hänen poikansa (1905), Lumolinna (1905) sekä Tarina Kultasirkusta (1901).  Hänellä on  tosi kiinnostavaa analyysia satumetsästä.  Siellä asuvat metsänhaltijat, noidat sekä yliluonnolliset hyvät ja pahat henget. Swanilla symboloivat hyviä henkiä haltiat, kääpiöt, maahiset, keijut ja metsän eläimet, jopa puut. Pahoja henkiä ovat noidat ja syöjättäret, metsään eksynyt voi joutua niiden saaliiksi. Metsä on dualistinen, kuten ihmisetkin. Metsä on hyvä päivällä mutta paha yöllä. Syöjätär on metsässä asuva paha naishahmo, Mimerkki taas hyvä.

Väitöskirjassa kuvataan myös Kaarina Helakisan tuotantoa

s. 97
 
²Kaarina Helakisa käsittelee eläimen riippuvuutta ihmisestä Pietari ja Susi
­sadussaan (1982). Siinä luonnon edustaja susi toteaa, ettei selviä ilman
ihmistä, vaikka pakenee kasvavaa kaupunkikulttuuria syvälle metsään. Näin
Helakisa näkee luonnon ja ihmisen riippuvuuden toinen toisistaan jatkuvan
eri muodoissa. (Helakisa 1982, 38.) Sekä Swanille että Helakisalle ihminen
ja luonto ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa ja siten osa luonnon
kokonaisuutta. Ne ovat myös sidottuja olemassaolon kiertokulkuun ja sitä
kautta suhteessa ekologisiin ehtoihin.²
 
Sirpa Kivilaakso: Lumometsän syli. Anni Swanin satusymbolismi 1896-1923.
Atena Kustannus Oy 2008.
 
Väitöskirjasta enemmän
http://www.aidinkielenopetustieteenseurary.com/

Lapsuuden tutkimuksen päivät

Ensimmäiset Lapsuuden tutkimuksen päivät pidettiin Turussa 2.-3.6.

Leena Linhola ja Eeva Harju kertoivat Kaarina Helakisan sadun Ihmeellinen maalari dramatisoinnista ja oppilaan kertomuksesta tehdystä elokuvasta.

Juli Aerila puhui intertekstuaalisesta lukutaidosta. Luokan on syytä käsitellä yhteisiä teoksia ja tekstejä, jotta intertekstuaalinen lukutaito kehittyy.

Lisää aiheesta